Kahvitunteet

Hattukouramies ja Hiiva juttelevat työmaan kahvilassa. Kerttu lukee Vaahtolan Lyytiä.
– Mitä teet viikonloppuna? Hiiva kysyy.
– En pysty vastaamaan tällä kahvitunnilla, sanoo Hattukouramies.
– Oletko tossun alla vai koukussa? kysyy Hiiva. Ja jatkaa.
– Oletko muuten kuullut tapauksesta, jossa kolmihaarainen ongenkoukku oli tarttunut kahden ihmisen otsaan? He olivat kävelleet päät yhdessä Hoitomaailmaan, jossa he vapautuivat kahleistaan. Parisuhteessakin käy huonosti, jos koukku tarttuu molempien otsaan. Kummankin omat kaverit jäävät hopealle. Onko se oikein?
– En osaa vastata tällä enkä seuraavalla kahvitunnilla, sanoo Hattukouramies.

Pöydällä kävelee kärpänen.
– Jaaha, pomo vahtii meitä, Kerttu irvistää kärpäselle. – Siinä on ja yksi toppahousu. Ei saa mitään aikaiseksi.
– Sinä oletkin itse täydellisyys. Voit haukkua kaikkia muita – varsinkin selän takana, Hiiva vastaa.
– Mitä luulet toppahousun tarkoittavan? Hiiva kysyy Hattukouramieheltä.
– Jaa, en osaa vastata tällä kahvitunnilla, mutta otan selvää seuraavalle kahvitunnille.
– Ei tarvitse, mutta Kärpäsestä tuli mieleen Tärvään kirkon kanttori Härkänen. Hän joutui laulukuoroon, kun kirkko muuttui Henkimaailman uudistuksessa Vaahtolan kirkoksi, toteaa Hiiva.
– En muista Härkästä, mutta otan sitä sarvista seuraavalla kahvitunnilla, Hattukouramies lupaa.

Kerttu alkaa selata lehteä äänekkäämmin.
– Tällä kahvitunnilla ja seuraavalla kahvitunnilla. Voi taivas mitä nysväämistä. Tuolla tavalla ei valmista tule. Olet lapanen Hattukouramies!
– Ole sinä papukaija hiljaa! Hiiva korottaa ääntään.
– Rukkanen puolustaa lapasta, ilkkuu Kerttu.
– Pistä Hattu takaisin! Sano sille! Hiiva huutaa.
– En keksi sanottavaa tällä kahvitunnilla, mutta ehkä seuraavalla, Hattukouramies vastaa rauhallisesti.

Pomo ilmestyy taukotilaan.
– Mikä ihmeen kinastelu täällä on menossa. Teidän kahvituntinne on tosiaankin tunti. Emoyhtiö odottaa jousia, joten palatkaamme töihin.

Paljasta pintaa kiiltävä kalenteri heilahtaa seinällä, kun työläiset palaavat töihinsä.

One thought on “Kahvitunteet”

  1. Nokkelaa sanailua, mutta tarina jää ohueksi – lieneekö vain pieni palanen isoammasta kohtauksesta?
    Mustavalkokomedian tunnelmaa – kuin vanhasta filmistä!

    Päivi Haanpää
    Sanataideohjaaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *