Minä minä minä

Loukkualan messut päättyivät ja HiiLon osastokin oli saatu purettua. Ja LoJossa oli palattu normaaliin arkeen.

Hattukouramies istui LoJon taukohuoneessa kahvilla. Samassa pöydässä istuivat pomo, Kerttu ja muutama muu työntekijä.
– Uusi loukkumalli kiinnosti kovasti asiantuntijoita ja yleisöä, pomo kehui. – Eikös sinulla Kerttu ole omakotitalo. Ota sinäkin uusi malli käyttöön, pomo kehotti.
– Minulla ei ole hiiriä, minä siivoan monta kertaa viikossa. Meillä eivät haittaeläimet hypi silmille kuten eräillä, Kerttui sanoi ja irvisteli Hattukouramiehen suuntaan.
– Vai niin. Kävitkö kalassa viikonloppuna, pomo kysyi Hattukouramieheltä.
– Minä en kalasta, vastasi Kerttu ennen kuin Hattukouramies ehti avata suutaan.
– Täytyy myöntää, että Vaahtolan valinnan kalatiskillä tällä kertaa. Vienon kanssa…
– Minä en syö kalaa, enkä käy Vaahtolan valinnassa, korotti Kerttu ääntään ja jatkoi toista aihetta. – Mitähän telkkarista tulee tänään. Eilen ei tullut mitään paitsi se yksi, jossa on se ihana tyyppi. Ainiin minunhan pitää käydä Veikkolassa tänään. Vai menisinköhän vasta huomenna. Ei kyllä minä menen tänään. Kelloon täytyy ostaa uusi paristo, onkohan erikoisliikkeet kuuteen asti auki.

Kerttu kyllästyi pöytäseurueeseen, kun kukaan ei jaksanut kuunnella häntä. Hän kääntyi naapuripöydän puoleen, jossa oli hänelle kuuliaisia tyyppejä. Kerttu nauroi ja puhui Hattukouramiehestä jotain ilkeää.

Hattukouramies menetti malttinsa ja huusi Kertulle:
– Pidä sinä narsisti turpasi kiinni, kun et osaa keskustella.
Kertun naama muuttui tulipunaiseksi. Hän ponkaisi tuoli kolisten pystyyn.
– Minä en jää tänne homehtumaan, minulla on muita virityksiä. Minun työurani valuu hukkaan täällä. En saa koulutusta, ja kehitys junnaa muutenkin paikallaan.
– Sinulla on ollut niitä virityksiä ainakin vuoden. Olet kohta ylivireessä. Kuka sinut huolii? Haukut joka toisen työkaverin selän takana. Likaat työpaikan ilmapiirin vaikka olet kuinka pätevä työntekijä.

Kerttu lähti ovet paukkuen taukotilasta.

Pomo pyöritteli päätään.
– Onhan Kerttu saanut paljon hyvää aikaiseksi jousien tuotannossa. Työvaiheita on vähennetty ja tehostettu.
Sitten pomo alkoi ohjeistaa työntekijöitä.
– Onkohan teidän hommat selvillä aamupäiväksi. Kerttu palaa yleensä ruokatuntiin mennessä. Kyllä nälkä työnjohtajankin kotiin tuo.

One thought on “Minä minä minä”

  1. Kiitos aamupäivätarinasta. Tarinoissasi sattuu ja tapahtuu. Minusta on tainnut tulla fani. Jos se sallitaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *