Unohtaminen (neljäs laitos)

Kari Seitsonen on tulossa kahdelta. Hyvä että ehdin vielä soittamaan tytölle, pyyhkimään hierontapöydän ja laittamaan siihen uudet paperiset lakanat. Tänään aikataulu on aika tiukka. Lapsiakin on kuskattava harrastuksiin. Yksi cheerleadingiin, toinen toverille, kolmas kaverille ja neljäs en muista minne. Toivottavasti Seitsonen on ajoissa. Yleensä on ollut. Kerran se unohti, mutta maksoi melkein koko summan unohdetusta kerrasta.

(Puoli tuntia myöhemmin)

Missähän se Seitsonen oikein viipyy? Kello on jo 15 yli, eikä miestä näy. Onkohan se taas niin ajatuksissaan, että unohtaa oman terveytensä. Sillä on se Vaahtola pohdinnassa. Ja venytykset ovat tietysti tekemättä. Minun täytyy lähettää sille tekstiviesti.
Näpyttelen: Sinulla oli aika kello 14. Unohditko? Pirjo.
Piip Vieläkö ehtii? Piip 5 minuuttia?
No et kyllä ehdi. Kolmelta on jo seuraava aika. Turha toivo
Näpyttelen: Kolmelta tulee seuraava. Ei ehdi. Katsotaan toinen päivä.
Nyt se soittaa. Eikö se huomannut tekstiviestiä?

– Pirjo, vastaan. (Toisesta päästä kuuluu taustamelua: puheen sorinaa ja astioiden kilinää.) Baarissa istuu, tietysti!
– Kari täällä terve.
– Terve. Ei ehdi ennen kolmea!
– Nyt en kyllä kuule puhettasi. Soitan toisen kerran. Hei.
– Hei, lopetan puhelun.

Seitsonen istuu baarissa eikä vaivaudu hakemaan hiljaisempaa paikkaa puhua puhelimeen. Siellä se istuu selkänsä rikki. Pää painuksissa pohtii elämän menoa. Kehui, että oli rakennuksilla töissä. Mitähän sekin siellä teki? Ehkä haki mittanauhan mestarille.

(Viikkoa myöhemmin, Pirjo valmistelee hierontapöytää)

Joku soittaa taas. Eihän tässä ehdi töitä tekemään. Puhelin soi ja joku on ovella.
– Pirjo, vastaan. Sisään.

(Ovesta astuu keski-ikäinen mies, joka pitää hattua käsissään.)

– Minä olen Hattukouramies. Emme ole tavanneet, mutta luulen että tunnette minut. Minulla on tärkeää kerrottavaa. Seitsonen makaa koomassa. Joku löi häntä tuopilla päähän. En tiedä, miten toimia. Olen mies vailla päämäärää. Hän sanoi minulle usein, että tulisin hierottavaksenne ja kuuntelemaan neuvojanne elävästä elämästä.

(Pirjon jalat pettävät ja hän kaatuu hierontapöydälle)

– Mitä minä nyt teen. Nainen on pyörtynyt. Seitsonen on raskaasti kurssitettu mies, mutta hän ei tiedä, mitä päähenkilöllään tehdä, valittaa Hattukouramies.

(Hattukouramies saa Pirjon virkoamaan vesilasillisella. Kun Pirjo on palannut järkiinsä, hän vastaa Hattukouramiehen kysymykseen, mitä Seitsonen on kertonut päähenkilöstään)

– Seitsonen puhui usein Vaahtolasta ja sen päähenkilöstä. Seitsosen mukaan Hattukouramies on sivustakatsoja. Kun muut koheltavat ympärillä Hattukouramies on rauhallinen ja tyyni. Hän käy hitaalla. Hän on silti vahva ja itsenäinen. Hän vastaa kysymyksiin myöhemmin – seuraavalla kahvitunnilla, seuraavana päivänä tai seuraavalla kerralla. Hän ajattelee tai selvittää asiaa ennen kuin vastaa.
– Seitsonen ei tule hierontaan tässä kuussa, mutta ehkä ensi kuussa, sanoo Hattukouramies.

Kiinalainen

Hattukouramies oli saanut viestin: Vaahtolan puistossa on aarre. Kun Hän käveli puiston halki, hän näki kauempana maassa hahmon – ihmisen. Kiinalainen makasi maassa kädessään keppi, jonka päässä oli kamera. Hattukouramies oli hämmentynyt eikä tiennyt miten olla ja mitä tehdä.

– Päivää, oletteko loukkaantunut?
Ei vastausta. Hattukouramies läpsäytti miehen poskea – ei reaktiota. Ei verenvuotoja. Hattukouramies palautti mieleensä ensiaputaidot työpaikan kurssilta: soita hätäkeskukseen, käännä kylkiasentoon, varmista hengitys. Hän näppäili hätäkeskuksen numeron.

Kiitos, että soititte hätäkeskukseen. Kartoitamme aluksi hädän tarvetta.
Jos hätä on suuri: painakaa yksi, jos hätä on pieni: painakaa 0.
Jos haluatte osallistua arvontaan, painakaa ruutu, muussa tapauksessa painakaa tähti.
Jos haluatte apua potilaalle, sulkekaa puhelin ja auttakaa häntä. Muussa tapauksessa laitamme taustamusiikin soimaan.

”Voihan Vaahtola, mitä helvettiä se nyt puhelee! Onkohan tällä miehellä jokin sairaus?”

Miehen vieressä oli pieni reppu. Hattukouramies avasi sen, jolloin Olennainen ponnahti esiin ja alkoi puhua:
Olet olennaisten kysymysten äärellä, Hattukouramies.
– Mitä mitä?
Potilaallasi on Anglian oireyhtymä. Sinun on lueteltava Anglian lisävarusteita, jotta potilas elpyisi.

Hattukouramies mietti hetken ja alkoi sitten luetella mitä ensimmäisenä tuli mieleen.
– Valkosivurenkaan puhdistusaine, koristekapselit, istuinpäälliset.
Potilas ei tuntunut heräävän vieläkään.

”En pysty auttamaan tätä potilasta, mutta ehkä seuraavaa potilasta”, Hattukouramies ajatteli.

Olet piilokamerassa, Olennainen paljasti. Samassa taustalta alkoi kuulua naurua. Hattukouramies huomasi kiinalaisen kaulassa sanan ”koneihminen”. – Jaaha, että sellainen potilas.

Hattukouramies päätti lähteä Vaahtolan pubiin kylmälle oluelle.

Pubi oli lähes tyhjä eikä Mikkoakaan näkynyt tiskin takana. Mutta takahuoneesta kuului tutun oloista naurua. Kirsti tuli salin puolelle. Hän oli tukehtua nauruun. Hiiva ja Mikko seurasivat perässä mutta nauroivat hillitymmin. Kirsti kiemurteli ja osoitti Hattukouramiestä.
– Päivää oletteko loukkaantunut?

Hattukouramies aikoi lähteä pubista pois, mutta Kirstin nauru lakkasi äkkiä. Kirsti muuttui punaiseksi ja osoitti suutaan. Hänen leukansa oli juuttunut auki. Hän ei pystynyt puhumaan.

Hattukouramiehellä olisi ollut paikka sanoa suorat sanat. Mutta hän tyytyi kohteliaisuuteen:
– Päivää, oletteko loukkaantunut?

Mikä on taidetta?

Vaahtolan pubissa vietettiin uuden wc:n virallisia avajaisia. Jonglööri viskoi Olennaisia ilmaan, saksofoni soi ja rummut pärisivät. Wc:n erikoisuutena oli Marcel Duchampin pisuaari, joka jakoi ihmisten mielipiteitä taiteesta. Pisuaarista oli tullut turistinähtävyys jo ennen avajaisia. Se tuotti myös uutta taidetta. Avajaisohjelman tauolla Hattukouramies, Hiiva ja Kirsti väittelivät taiteesta.

– Kusetusta, totesi Hiiva. – Taide kusettaa meitä sananmukaisesti! Ärsyttävää käyttää tilapäistä rännikoppia, koska kulttuuritädit ja Martat ovat vallanneet miesten pisuaarin.
– Mutta kulttuuritädit ja -sedätkin tuovat rahaa Vaahtolaan ja pubiin. Sitä paitsi tämähän on tilapäinen järjestely, puolusti Hattukouramies.
– Pisuaari ei ole mitään taidetta, laukoi Kirsti. – Mutta maisemataulut ovat ihania.
– Mitä järkeä on maalata maisemakopio. Valokuva on parempi vaihtoehto, Hattukouramies valisti.
– Mitä sinäkin siinä taiteesta ymmärrät?
– Älä alistu Hattukouramies! Sano sille vastaan!
– En keksi tämän tuopin kohdalla, mutta isken suorat sanat seuraavalla tuopilla.
– Taide on kummallista. Minäkin voisin panna omat kenkäni vitriiniin nähtäville, esitti Hiiva.
– Älä unohda hajunsyöjiä, muistutti Hattukouramies.
– Ei missään nimessä hajunsyöjiä! Haju on juuri se juttu – siis rahan haju. Mikä tahansa on taidetta, kunhan se on esillä maksua vastaan.
– Ja Hattukouramies laittaisi lapaset vitriiniin. Teoksen nimi ”Sivustakatsoja” kuvaisi hyvin tekijää, Kirsti nauroi.
– Sinun taideteoksesi olisi papukaija, joka puhuisi taukoamatta ”minä minä minä”, vastasi Hattukouramies.
– Hyvä Hattukouramies. Sinä alat oppia. Jatka samaan malliin, Hiiva kannusti.

Wc:stä kuului kolahdus ja kiljuntaa.
– Taas joku omakuvan ottaja on kaatunut! totesi Hiiva.

Mikko kipaisi wc:hen. Kiinalaisnainen makasi lattialla kädessään keppi, jonka päässä oli kamera. Naisen päästä vuoti verta. Verta oli lattialla ja lavuaarin reunassa. Toinen nainen istui uhrin vierellä ja painoi kädellään vuotokohtaa. [Hän katsoi Mikkoa kuin ”Lemminkäisen äiti”.] Omakuvan otto epäonnistui tai onnistui täydellisesti.

Mikko soitti Hoitomaailmaan.
– Vaahtolan Pubista päivää. Täällä olisi taiteenharrastaja tulossa paikattavaksi.

Urholla oli paineita

Ajankäytön konsultti Urho hakeutui Hoitomaailmaan, koska tunsi itsensä stressaantuneeksi. Töitä oli joko liikaa tai liian vähän. Hän koki itsensä myös yksinäiseksi. Mutta oliko Hoitomaailma oikea paikka avautua yksinäisyydestä?

Kun Urho astui Virpin vastaanotolle, hänen silmänsä lukittuivat hetkeksi Virpin vartaloa myötäilevään asuun.
– Istumaan, Virpi kehotti. – Mikä sai Urhon tulemaan Hoitomaailmaan?
– Jatkuva kiire ja stressi – ja yksinäisyys.
– Miten ne oireilevat?
– Heräilen aamuyöllä, olen aamulla väsynyt. Juon monta kuppia kahvia, että saan päivän käyntiin.
– Mitataanpa aluksi verenpaine. Ole ihan rentona, Virpi rohkaisi.
– Miten tässä olet rentona noin kauniin hoiturin lähellä! Kyllä tuppaa jäykistymään, Urho iski silmää ja hymyili maireasti.

Virpi kääntyi satulatuolissaan lähemmäs Urhoa, jolloin polvet melkein koskettivat Urhon tuolia.
Urho ei pystynyt enää pidättelemään itseään vaan työnsi kätensä Virpin reisien väliin.
– Älä! Virpi kiljaisi.
Urho tarttui Virpiin kaksin käsin ja sulki kämmenellään Virpin suun.
– Ole hiljaa, pikkuhuora! Minä näytän, miten naista käsitellään. Eihän siitä Hattukouramiehestä ole mihinkään.

Virpi sai potkaistuksi Urhoa alapäähän, jolloin Urho kaatui tuskissaan lattialle. Virpi ryntäsi odotustilaan ilmoittautumistiskin luo ja pyysi kutsumaan vahtimestarit paikalle. Sitten hän lysähti odotustilan tuolille ja alkoi itkeä.
Urho yritti paeta, mutta sai vahtimestarit vastaansa ulko-oven luona.

Päivystävä lääkäri tuli hetken päästä odotustilaan, istahti Virpin viereen ja paijasi tämän olkapäätä. – Mitä tapahtui?
– Se kävi käsiksi ja nimitteli, Virpi sai sanotuksi. – Minä potkaisin sitä munille. Sattuikohan sitä pahasti?
– Urho on jo hoidossa tai siis otettu kiinni. Ota loppupäivä vapaata.
– En uskalla mennä kotiin. Minä pelkään.
– Soitetaan Hattukouramies saattamaan sinut kotiin.
– Ei sotketa Hattukouramiestä tähän. Minä lepäilen täällä vähän aikaa.

Urho rimpuili vahtimestarien otteessa.
– Minulla on kiire seminaariin.
– Sinulla ei ole kiire enää mihinkään. Kävit hoitajaan käsiksi.
– Mitä nyt vähän taputtelin. Naiset ovat niin herkkiä nykyisin. Ei minkäänlaista huumorintajua.
– Soitamme Veikkolan poliisin paikalle.
– Ei, älkää. Eiköhän sovita tämä tässä näin, Urho alkoi kaivaa lompakkoa esille.
– Kyllä sinä joudut tästä vastuuseen. Käräjille. Et selviä tästä rahalla.
– Aivan turhaa. Kuka uskoo hoituria? Kyllä minun kertomukseni on painavampi. Minä olen sentään arvostettu konsultti.

Kirjoittamisen vimma?

Mikä pakottaa minut kirjoittamaan. Ei, se ei ole Venäjä, Venäjä, Venäjä vaan se on Vaahtola, Vaahtola, Vaahtola.
Olen ollut Vapaalla Vaahtolasta liian pitkään. Sen vuoksi siellä on alkanut tapahtua kummia asioita.
Esim. Vaahtolan Martat on huolissaan alhaisista syntyvyysluvuista. He epäilevät syyksi Olennaisia, joita on alettu valmistaa Vaahtolassa. Miehet leikkivät niillä mieluummin kuin hoitaisivat aviollisia velvollisuuksiaan.
Marttojen ratsiassa Vaahtolan pubiin paljastui, että miesten wc:n kaapissa on nimikko-Olennainen jokaisella kanta-asiakkaalla. Ei ihme, että miehet viihtyvät pubissa.
Monissa kuppiloissa on nimikkomukit kantapeikoille. Mutta Vaahtola vetää pitemmän korren tässäkin asiassa.
Kokonaiset odottavat turhaan kotona miehiä, jotka keskittyvät Olennaiseen.

Marttojen marraskuu

Vaahtolan pubin ovi aukeaa, ja Vaahtolan Martat pursuavat sisään kuin kermavaahto pursottimesta ja levittäytyvät pubiin kuka minnekin.
Martat alkavat tekemään havaintoja. Yhdellä Martalla on lehtiö kädessään. Kanta-asiakas Hiiva on ihmeissään, mitä pubissa oikein tapahtuu.

Hattukouramies myhäilee, mutta baarimikko Mikko on hämmentynyt. Toisaalta hyvä että on asiakkaita.
– Mitä ihmettä te Martat tutkitte ja kenen luvalla? Mikko kysyy.

Martat ovat niin keskittyneitä tarkkailemaan paikkoja, etteivät huomaa lainkaan Mikon ihmettelyä.
– Valoa tänne on saatava, sanoo Martta. – Täällä loistaa vain oluthana. Ikkunoista näkee tuskin läpi. Ne on pestävä. Verhot on uusittava. Kirjaa ylös kaikki parannusehdotukset, Martta.
– Tuuletin surisee ja ovet narisevat, ne on uusittava, ehdottaa Martta.
– Tummuneet mäntypaneelit on poistettava ja seinät tapetoitava, sanoo Martta, joka silittää paneelia.
– Epätasainen lattia on hiottava tai vaihdettava parkettiin, sanoo Martta, joka konttaa lattialla.
– WC:n ovessa kahvan ympärillä on musta puoliympyrä, ovi on maalattava tai uusittava, huikkaa Martta pubin perältä.
– Tumman ruskeat tuolit ja pöydät on uusittava vaaleampiin, sanoo Martta, joka istuu pöydän ääressä lähellä ikkunaa.
– Irtonaulakko on korvattava kiinteällä, sanoo Martta joka pitelee naulakkoa kuin tankotanssija.

Hiiva ei malta pitää suutaan kiinni.
– Pysykää Marttalassa. Sisustakaa sitä mielin määrin, mutta älkää tulko tänne neuvomaan ja sormella osoittelemaan, miten täällä pitäisi olla ja elää. Antakaa vanhojen paneelien olla, ette saa repiä niitä irti.
– Kyllä tämä tilaa vaatii uudistamista. Tämähän on Vaahtolan käyntikortti, Martta korottaa ääntään.
– Mutta millä oikeudella te tulette tänne kunniallisten ihmisten joukkoon häiriköimään ilmoittamatta ja kysymättä lupaa? kysyy Hiiva.
– Sinun kunniastasi ei ole tietoakaan, etkä sinäkään aina ole lupaa kysynyt touhuisisi. Mutta nyt on Marttojen marraskuu ja meillä on asiaa, vastaa Martta.

Tilanne uhkaa riistäytyä käsistä. Mikko arvelee, ettei hän kykene sovittelemaan asiaa, vaan soittaa Veikkolan poliisin paikalle.
Poliisi sattuu olemaan lähettyvillä, ja pian sameissa ikkunoissa näkyy sinistä välkettä.
Poliisin saavuttua Martat seisovat puoliympyrässä tiskin luona. Poliisi jututtaa ensin Mikkoa, joka seisoo tiskin takana.
– Mikä on sinun näkemyksesi tapahtumista? kysyy poliisi.
– Martat vain ilmestyivät pubiin ja alkoivat tutkia paikkoja. Yksi Martta kirjasi ylös muiden huomioita, Mikko ihmettelee.
– Onko teillä jokin sopimus tai lupa tulla tänne tutkimaan? poliisi kysyy Martoilta.
– Nyt on Marttojen marraskuu, sanovat Martat yhteen ääneen.
– Jaaha. Teemme tästä raportin. Nouskaahan kaikki pakettiautoon.
Martat menevät ulos pubista poliisin saattelemana ja istuutuvat pakettiauton takaosaan kalteri-ikkunoiden suojaan. Tila on karu, penkit molemmilla seinustoilla. Mutta Martoilla ei ole kanttia puuttua auton sisustukseen.

Poliisi uhkailee Marttoja Vaahtolan käräjäoikeudella.
– Pubirauhan rikkominen voi tuoda teille 3 kk lähestymiskieltoa.
Martoille alkaa totuus paljastua. Sanattomina he katsovat toisiaan.

Auton ikkunaan koputetaan. Mikko avaa takaoven ja alkaa tehdä sovintoa.
– Kertokaa etukäteen tempauksistanne. Tämäkin Marttojen marraskuu -tempaus tuli täytenä yllätyksenä. Sovitaan tämä tällä kertaa meidän kesken. Ei viedä asiaa pidemmälle.
Martat ovat helpottuneita ja he tietävät, että tämä poliisi kuuluu Veikkolan mieslaulajiin.
– Lauletaan sovinnon merkiksi vaikkapa Anna vanhojen paneelien olla, Martta ehdottaa.

Poliisiautosta kaikuu laulua Vaahtolan raitille. Kerttu sauvakävelee vihaisena pubin ohi niin että asfaltti halkeaa. Hän sadattelee poliisin toimintaa. Poliisi on ihan rappiolla.

Vaahtolasta Vatikaaniin

Kerttu Kiukkupussi kiusaa Hattukouramiestä työpaikalla. Hattukouramies ja hänen pomonsa eivät usko Vaahtolan käräjäoikeuteenkaan tässä asiassa vaan haluavat viedä asian Paaville.

Hattukouramies uskoo Yläkertaan, mutta hänen mielestään on parempi kääntyä Pyhän istuimen puoleen pikaisen avun saamiseksi. Yläkertaakaan ei voi joka hiirenloukun jousella vinguttaa. Pomo on kiireinen, joten hän laittaa Pertti ”Hiiva” Sienen asialle. Asianomistajat ja Hiiva matkustavat Roomaan, jonne Hiiva on aina halunnut. Hiivan mielestä kaikki rikokset vievät Roomaan.

Lentokoneessa on käytävän molemmin puolin kolme penkkiriviä vierekkäin. Hattukouramies istuu käytäväpaikalla, Kerttu ikkunapaikalla ja Hiiva heidän välissään. Miss Vaahtola hymyilee käytävän toisella puolella yksinään. Hän on menossa Colosseumille kuvauksiin. Hattu vilkuilee silloin tällöin hänen sääriään. Vaahtolan Martat on vallannut kymmenen paikkaa heidän edestään. Martoilla on tarkoitus konsultoida Pyhän istuimen päällystämisessä ja saada näin ääntään kuuluville maailmalla. Hatulle tulee mieleen, kun hän pikkupoikana sai kokea Marttojen muotinäytöksen. Kodin eteisessä, joka oli pukuhuoneena, roikkui leninkejä ja alusasuja. Kun hän puikkelehti naulakkojen alla, eräs puolipukeinen Martta kiusaantui siitä ja yritti hätistellä poikaa sivummalle. Mutta poikaa kiehtoivat liivit ja sukkanauhat.

Vatikaanissa jonotetaan Paavin puheille pääsyä. Jonossa Kerttu pyörii kuin väkkärä, juoruaa vieressä olevalle tuntemattomalle ja osoittelee sormellaan Hattukouramiestä:
– Tuon lapasen takia piti lähteä tänne asti matkustamaan.
Hän sanoi sen kyllin kovalla äänellä, jotta Hattukouramies kuulee. Toisaalta Kerttu myös hölisee äänekkäästi ja nauraa vahingoniloisesti, mikä aiheuttaa Martoissa liikettä. Hattukouramiestä on ärsyttänyt kauan Kertun elämöinti. Ei jaksaisi kuunnella enää. Puhuu paljon itsestään ja läheisistään, mutta ei sano mitään. Ja osaa olla ilkeä.

Aikansa Kerttua kuultuaan Martat muodostavat ringin Kertun ympärille ja tuijottavat tätä uhkaavan näköisinä. Kerttu punastuu, puristelee nyrkkejään ja kiroilee. Mutta hiljenee lopulta. Tämä kohtaus saa suurta huomiota osakseen. Hattukouramiestä jo melkein säälittää Kertun kohtalo palaa kaikkien nähden kiirastulessa. Mutta Kertun piina jatkuu.

Paavin mikrofonit ovat kuulleet kaiken, ja niin kaiuttimista alkaa kuulua papillista puhetta:
– Sinä työpaikkakiusaaja, joka sikisit sakkapesästä, jätä Hattukouramies rauhaan. Ellei näin tapahdu sinut siirretään Veikkolan tehtaalle erityistarkkailuun. Menkää ja tehkää sovinto työpaikallanne.

Paluumatkalla lentokoneessa Martat ottavat Kertun hoiviinsa. Hiiva ja Hattukouramies tilaavat huurteiset. Hattukouramies vilkuilee ympärilleen, näkyykö Miss Vaahtolaa. Ei näy. Mutta edessäpäin näkyy aivan Rosan oloinen nainen. Hattukouramies nousee käytävälle ja kävelee tämän luo. Tuntematon nainen hämmästyy, kun Hattukouramies kääntyy katsomaan häntä.  Hattukouramies palaa naama punaisena takaisin penkkiinsä. Kerttu on purskahtamaisillaan nauruun, mutta Martat estävät sen täsmätuijotuksellaan.

Hiiva kiteyttää matkan:
– Turhaan tultiin tänne asti. Vaahtolan Martat olisi hoitanut homman halvemmalla.


Henkilöt: kolme työkaveria; tunne: häpeä; Paikka: Rooma, Vatikaani, jono

Juurta jaksaen

Hattukouramies työskenteli aikaisemmin Veikkolassa hiirenloukkuja kokoavassa tehtaassa (HiiLo) työnjohtajana, mikä oli hänelle liian vaativa tehtävä. Hän oli työntekijöiden ja johtajan välissä helisemässä kellonsoitosta kellonsoittoon. Hän seisoi usein hattu kourassa johtajan ovella esittämässä alaisten vaatimuksia työajoista, palkoista tai lomista. Kaikki työntekijät kuuluivat Loukku-alan työntekijäliittoon LOL:n. Pääluottamusmies (Isokoura) ja työntekijät esittivät asiansa Hattukouramiehelle kuuluvasti ja selkeästi. Ja asiaahan oli.

Hiirenloukun peltiosat valmistetaan alihankintana Virossa. Loukun moottorit eli jouset puristetaan tytäryrityksessä LoJossa Vaahtolassa. Veikkolan Hiilaaksossa on paljon loukkualan yrityksiä, joihin on syydetty startti- ja stoppirahaa kuin janoisille tuoppeja Vaahtolan pubissa.

Kerran johtaja tulistui Hattukouramiehelle. Johtajan auto oli syttynyt tuleen ja hattukouramies harkitsevana miehenä meni johtajan ovelle tiedustelemaan, tilataanko palokunta. Tai ei hän suoraan sitä kysynyt, vaan aloitti puheen uusista autoista ja siitä miten paljon tekniikkaa niissä on. Johtajan rynnättyä ulos Hattukouramies ajatteli ääneen, että taitaa mennä lunastukseen.

Hattukouramiehellä on Vaahtolassa hyviä ystäviä, mutta läheisyys puuttuu. Hän ei enää muista miltä naisen kosketus tuntuu. Suhde Kiljukaulan kanssa ei ollut onnellinen, mutta se toi sisältöä hänen elämäänsä. Hän tottui elämään siinä. Hän kaipaa edelleen tämän laajaa takapuolta, joka oli kuin pakaramaan kartta. Nyt sitä näppäilevät toiset kädet. Kädet jotka osaavat kuulemma paljon muutakin kuten pitää vasaraa.

Hattukouramies ajattelee usein salarakasta Rosaa, jota hän rakastaa mutta ei ehkä voi saavuttaa. Ulkoisesti kaikki on ok. Hän pääsi HiiLon tytäryritykseen töihin. Tehdastyö hiirenloukun jousia valmistavassa tehtaassa (LoJo) on siistiä, turvallista ja tasaista. Työasiat kulkeutuvat harvemmin kotiin. Mitä nyt työnjohtajana toimiva Kerttu Kiukkupussi käy välillä tölväisemässä jotain töykeyksiä hänen olemuksestaan tai puheestaan, mikä vaikuttaa yöuniinkin. Kerttu saattaa matkia hänen kävelytyyliään tai jotakin sanaa ja toistaa sitä pitkin käytäviä. Kerttu on myös kärsimätön neuvomaan Hattukouramiestä, koska välillä hän joutuu selittämään tälle työasioita juurta jaksaen.

Mikä Vaahtola? UKK – usein kynityt kysymykset

Vaahtolan historia ulottuu vuosituhannen vaihteeseen, jolloin Vaahtolan kirkko (ent. Tärvään kirkko) vapautui hääkaudesta. Hääparit terrorisoivat kirkkoa, joka oli erittäin suosittu vihkikirkko. Ensimmäiset merkinnät nykyisestä asutuksesta ovat vuodelta 1999. Vaahtola sijaitsee Etelä-Suomen Veikkolan ja Lahden Sibeliustalon välissä. Hääkauden jälkeen alueella on mitattu tavallista suurempaa maankohoamista.

Vaahtolan kirjoittaja K. A. Seitsonen herää usein aamuyöllä ideoimaan Vaahtolaa. Tästä on syntymässä toinen kansallinen herääminen, jossa puolustetaan suomen kielen asemaa.

Henkilöitä (muutettu nimi):

Antero, Arska – arka Arska, atk-tukihenkilö Vaahtolan insseillä
Pentti – Vaahtolan väkevä veikko
Päivi – Valintatalon kassa, lähikaupan kassaneiti
Nainen – lääkäri hoitomaailmassa
Kirsti, Kerttu – Kerttu Kiukkupussi, asui samassa talossa Vienon kanssa
Virpi, Vieno – Vieno Villahousu, sairaanhoitaja, töissä Hoitomaailmassa
Hattukouramies – muutti Veikkolasta Vaahtolaan erottuaan Kiljukaulasta, kaksi aikuista lasta Kiljukaulan kanssa
Kiljukaula – Hattukouramiehen ex-vaimo
Hiiva, Pertti ”Hiiva” Sieni – Vaahtolan Robin Hood
Einari Kammari – timpuri, nikkaroi ja tyhjentää kammareita
Mutsikapinalliset – Vaahtolan nuorisoa
Mikko – Mikko Baarimikko, Vaahtolan pubin baarimikko
Poroportsari – Vaahtolan pubin portsari
Pomppa – johtaja Pomppa, Vaahtolan inssit
Usva – toimitusjohtaja Usva, Vaahtolan putki
Matti Hilponen – vanhempi insinööri, töissä Vaahtolan insseillä osa-aikaisena
Maikki Hilponen – Matin vaimo, eläkkeellä
Torni Migren – Vaahtolan Lyytin toimittaja
Miss Vaahtola – Vaahtolan kaunein nainen
Esko – Muuttohaukan omistaja

Vierailijoita:

Viivi Vakka-Kansi – insinööri HELY-keskuksessa
Kari Kansi – Viivin mies, elää siivellä ja purjeella
Urho – puhuva konsultti
Fatsikapinalliset – Veikkolan nuorisoa
Raivo Meri – Hiivan rikoskumppani
Asianajaja Arvela
Syyttäjä Luulola
Roosa, Rosa

Paikkoja ja yhteisöjä:

Vaahtolan pubi – kaikki kaikessa
Vaahtolan valinta – pikkukauppa
Vaahtolan Unikulma – makuuhuoneen sisustuskauppa
Vaahtolan apteekki – kyllä lääkkeet löytyy
Vaahtolan Lyyti – paikallislehti
Vaahtolan Kyyti – paikallisbussi
Vaahtolan vankila – yhden hengen putka, Veikkolan poliisin etäpesä
Vaahtolan käräjäoikeus
Vaahtolan inssit – pieni toimisto, joka suunnitteli mm. Vaahtola-Veikkolan tien parantamisen
Vaahtolan puisto – viherkaista
Vaahtolan Lava – tanssilava
Vaahtolan Martat – Marttaseura
Orkesteri – Oivan Puntti
Vaahtolanjoki – Vaahtolan ja Veikkolan läpi virtaava joki
Vaahtola – Veikkola maantie
Henkimaailma – kirkko ja uskonto, jossa uskotaan Yläkertaan
Hoitomaailma – sosiaali- ja terveyshuolto
Kirjasto – erikoisten kirjojen maailma
Tehdas – LoJo, hiirenloukun jousia valmistava tehdas
Tehdas – Vaahtolan putki, rakennusala ja seksuaaliterveys ala
HELY-keskus – hyvän elinympäristön yrityksen ja erehdyksen keskus
Muuttohaukka – Muuttofirma

Veikkolassa:

Koulut
Hovioikeus
Palolaitos
Poliisi
Isommat kaupat, erikoisliikkeet
Tehdas – HiiLo, hiirenloukkuja valmistava tehdas Hiilaaksossa
LOL – Loukkualan työntekijäliitto
Sex Shop Veikkola
Kuluneiden sanontojen kirpputori

Pudotus

Taivaalla lentää helikopterin näköinen, värikäs laite. Pelkään että se putoaa. Ja se putoaa. Pudotessaan se muuttaa muotoaan. Roottori on hävinnyt. Se muuttuu toiseksi lentäväksi esineeksi. Avolavainen pakettiauto laskeutuu turvallisesti Vaahtolan puistoon. Arska, Hiiva ja Hattukouramies istuvat lavalla. Kuljettajaa ei näy.
He nousevat seisomaan lavalla ja tarkkailevat, tuntuuko jossain kipuja, särkeekö päätä. He toteavat, että on parempi käydä Hoitomaailmassa varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Hattukouramies on helpottunut: Ford Anglian hoito ja käytto -kirja, jota hän pitelee kädessään, on aivan ehjä.

Hoitomaailmassa on hiljaista. Vieno tutkii miehet huolellisesti, puhuu rauhallisesti ja saa miehet palaamaan maan pinnalle. Vienon mielestä pakettiautolla lentely ei ole keski-ikäisille miehille terveellistä. Hän suosittelee lyhyempiä lentoja, esim. pituushyppyä purukasaan. Arska kysyy vuorollaan:
– Mitä Kertulle kuuluu?
– Hän on vapaalla tänään, värikuulasodassa Kiljukaulan kanssa.
Hattukouramies säpsähtää Kiljukaulan nimen kuullessaan ja puristaa kirjaa rintaansa vasten kilveksi. Hän kuvittelee itsensä kuulien kohteeksi eikä haluaisi luopua kirjasta edes Vienon suorittaman tutkimuksen ajaksi. Kiljukaula on kylässä Kertulla ja Vienolla muutaman päivän. Hattukouramies ajattelee, että talossa käy kauhea eksätys, kun ex-miestä moukaroidaan.

Vieno toivottaa miehille turvallista matkaa Vaahtolan pubiin. Hattukouramies, joka uskoo Yläkertaan, haluaa poiketa Henkimaailmassa kiittämässä siitä, että hänen kirjansa säilyi ehjänä. Hän istahtaa takariviin huomaamattomasti.

Henkimaailmassa on menossa hartaus Mutsikapinallisten rauhoittamisen puolesta. Tästä on virinnyt vilkasta keskustelua Vaahtolan Lyytin mielipidepalstalla.  Useimpien mielestä kapina kuuluu tuohon ikään eivätkä he näe siinä mitään ongelmaa. Toisaalta jotkut lukijat ovat pelänneet Mutsikapinallisten ja Fatsikapinallisten yhteenottoja. Mielipidepalstan vieressä on vakiona mainos: Värikuulasota on täydellinen elämyspaketti aikuisille.

Arska ja Hiiva jatkavat Vaahtolan pubiin. Vaahtolan pubissa Mikko kysyy heiltä: mistä te siihen tupsahditte. Taivaasta, vastaa Hiiva.


Heräsin unesta ja jatkoin tapahtumia Vaahtolassa.